Matkusteluja

Rakastan matkustamista,

se on varmaan yksi ei niin monista asioista 

jotka saavat minut muistamaan miten ihanaa elämä voi olla.

2014, Kreikka, Kos.

Olimme poikaystäväni kanssa jo pitkään haaveileet siitä,

että matkuistaisimme yhdessä jonnekkin etelään.

Ja niin me eräänä päivänä varattiin matka 

jonka jälkeen piti enään odottaa että elokuu koittaisi.

Elokuu koitti ja niin meidän matka alkoi.

Lento matka sujui mainiosti, ainakin Alekin puolesta joka nukkui koko matkan!

Vihdoin kun päästiin perille, meitä odotti kuumuus ja auringon kirkkaus.

Hypättiin matkaoppaiden kanssa bussiin ja lähdettiin kohti hotellia.

Hotellimme oli mielettömän kaunis ja saatiin pyynnöstä

huoneen parhaimalla merinäkymällä, jota ei voi sanoin kuvailla.

Michelangelo Spa Hotel, Kos

 Kuvassa näkyy meidän parvekkeelta avautuva näköala, kuinka uima-allas

ja meri liittäytyvät toisiinsa ja takana avautuivat Turkin vuoristot.

Kaikki alkoi loistavasti, lukuun ottamatta sen faktan, että olin

unohtanut kaikki mahdolliset meikit kotiin. Kaikki.

Iski minuun pieni vitutus kun tajusin asian.. mutta muutaman

drinkin jälkeen asia alkoi tuntua olemattomalta, koska hei "olin lomalla" !

Ensinmäiset pari päivää päätettiin ottaa rennosti ja nauttia säästä joka oli +34,

ja tarjonnasta eli all-inclusive.

Kun oltiin "levänneen" tarpeeksi päätimme lähteä Kossin pääkaupunkiin,

katsomaan miltä siellä näyttää.

Emme pettyneet.

Kaupunki reissumme onnistui niin hyvin, että päätimme vuokrata

auton ja lähteä kiertämään Kos:sia.

Ei muuten auton vuokraaminen ole helppoa hieman darrasena.

Päätimme vuokrata jotain hauskaa ja päädyimme Suzuki Jimny.

Oli muuten hauska, niin pieni maasturi. Jos asuisin ulkomailla omistaisin varmasti sellaisen.

Heti kun saatiin auto käyttöön lähettiin etsimään elektroniikka kauppaa,

oli pakko saatava aux-johto, eihän sitä voinut lähtee ajelee ilman oikeesti

hyvää musiikki joka löytyi vain meidän puhelimista :)

Ensinmäinen määränpää oli pieni kylä vuoristoilla Zia, sinne

pääsi vain hyvin vaikeasti mutkittelevilla teillä ylös.

Lopuksi pääsimme perille, kiitos Alekille "mestari" kuskille.

Zia

Matka jatkui viellä monia kilometrejä ympäri Kos:sin saarta, 

ajettiin rannoille, vanhoille raunioille.. joka puolelle.

Se oli varmasti meidän matkamme paras päivä! :)

Loppu matkastamme löllöttiin hotellimme altaalla ja otettiin aurinkoo!

Matkamme loppui lyhyeen, mutta ehdimme nauttia siitä niin

paljon kun oli mahdollista!

Suosittelen lämpimästi Kos:sin kaunista saarta hyvänä kesälomana.

Kesää odotellessa!

Toivottavasti ei tarvii odottaa niin pitkää,

voi olla että maaliskuussa odottaa jo uusi seikkailu!

<3:llä Vera

Bye Bye 2014, welcome 2015

Mulle vuosi 2014 oli tähän mennessä elämäni vaikein vuosi.

Mulla oli kaikkia mahdollisia ongelmia, suhde, raha, työ ja koulu.

Mikään ei tuntunut onnistuva..

Jos sanoisin että nyt on kuitenkin kaikki paremmin, valehtelisin.

Minä ystävänä ja kaverina.

 Ystäviä vai kavereita?

Ystävät ovat minulle niitä ihmisiä joita olen tuntetut koko elämäni, 

he ovat aina lähelläsi mutta kuitenkin, ette te näe edes joka kuukautta.

Mutta aina kun näette on aivan sama kauan on viime kerrasta aikaa.

Onko ystäviä? minun elämässäni on kaksi hyvää ystävää, ja 

olen kiitollinen heille, siitä että ovat pysyneet ystävinä minulle.

Kaverit, keitä ne sellaset ovat?

Muistelen nyt mun vanhoja kavereita, muistan kun keräännyttiin porukalla 

viettämään jotain juhlaa, muistan kuinka kaikilla meillä oli hyvät välit.

Jos oli joku hätä tai muuten vain halusi jutella, soita, ei muuta tarvinnut.

He ei vain kuunnelleet, he auttoivat ja tulivat vaikka paikalle jos tarvitaan.

Ei yhtäkään päivää mennyt ilman että olisin nähnyt heitä tai jutellut heille.

Mutta kavereissa on aina pieni ongelma, jos heistä ei tule sun ystäviä,

todennäköisesti he katoavat sun elämästä lähiaikoina.

Kavereita tulee ja kavereita menee..

Nyt mun tilanne on sellainen, että kavereita meni,

mutta tilalle en ole saanut ketään.

Minun arkipäivääni eivät enään kuulu kaverit,

siihen kuuluu, työ, koulu, koti.

Monet ovat varmaankin menettäneet tällä tavalla kaikki kaverinsa,

uuvutat itsesi työllä ja kavereille ei jää aikaa.

Mutta onko se oikea kaveri, se joka ei ymmärrä mitä joudut tekemään 

 elämäsi eteen. Yleensä se tarkoittaa, että heitä ei voisi vähempääkään kiinnostaa.

Sanoin aina itselleni, että eihän kavereita voi menettää ellei jotain kauheeta tapahdu,

ainahan ne kaverit ovat täällä. Minne muka ne häviäisivät?

Siitä on 10 vuotta.

Voi että miten voi ajatukset muuttua niin paljon.

Olen tehnyt paljon kavereitteni eteen, olisin voinut tehdä niin paljon

mielummin ystävieni eteen..

Viimeksi mitä tein kavereitteni eteen oli muutto takaisin Helsinkiin.

Asuin poikaystäväni kanssa Espoon Tapiolassa, noin 10-15min Helsingin keskustasta,

ongelmana oli se, että asuimme liian kaukana, jotenka kukaan ei jaksanut ikinä tulla,

minä itse taas matkustin espooTapiola - Itähelsinki matkat meilkein joka viikonloppu,

ottaen esiin sen faktan ettei minun työssäni ole viikonloput aina vapaita, se alkoi olemaan

jo hieman uuvuttavaa.. Noh, päätettiin sitten että muutetaan Helsingin puolelle, että

matkat lyhentyväisivät ja saataisiin myös kutsua meille kavereita kylään.

Aluksi ei meinattu löytää asuntoa, kun edellisestä piti jo poistua,

 jäätiin viikoksi vailla asuntoa.

Mutta lopuksi löytyi, Helsinki Malminkartano.

Ajattelimme että nyt kun ei ole muuta vaihtoehtoa "Helsingistä" pakko ottaa,

vuokra tuplaantui, mutta kestimme sen.

Meni puoli vuotta kun ymmärsin ettei siinä ollut mitään järkeä,

ensinmäinen joulu, toinen joulu, yritin laittaa asuntoa nätiksi

ja joulukuusi jopa hankittii, halusin vain että joku tulisi illalla käymään kylässä?

Turha toivo..

Meni vielä puoli vuotta ja rupesin jo miettimään mihin mä edes puhelinta tarviin?

Sitten viimeiset puoli vuotta meni ja havaitsin, että kaikki oli minusta itsestäni kiinni..

"itseppäs mokasit" sanoin itselleni ja annoin olla.

Nyt vietin uuden vuoden ilman heitä, ja osittain siitä että

olen kyllästynyt, törkyttämään itseäni mukaan joka puolelle, 

Olen kyllästynyt ja erittäin väsynyt.

Aloitan vuodeni sillä että, pyydän kavereilta anteeksi,

mutta samalla sanon heille hyvästi...

En jaksa väkisin olla enään teidän kaveri ja te minun kaveritani,

Sanon Ystävilleni, että rakastan heitä ja että teen kaikkeni etten menetä teitä.

Uusi Vuosi 2015,

monet aloittaa puhtaalta pöydältä,

niin minäkin aion tehdä.

Kiitos menneestä vuodesta,

Alek, Leena, Elina, Äiti, Isä, Leo, Lex.

<3:llä Vera

  

Home Sweet Home

Tänään aamu alkoi mukavan rauhallisesti,

odottelin kahvia, jonka jälkeen tajusin että enhän muistanu laittaa kahvipuruja -.-.

Perus aamu mokailut :D

Tän päivän ohjema on tiedossa, töitä.. ja paljon läksyjä :D

Ens viikolla jatkuu mun pukeutumisneuvoja koulutus..

Jestas mitä tehtäviä sieltäkin saa..

Tehtävä mikä sai mut huokaisemaan:

Mitkä yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät 1980-luvun muodissa ja miten ne ilmenevät?

- ainakin 200-300 sanaa

- mieti ainakin neljä yhteiskunnallista ilmiötä/trendiä, kirjoita niistä.

Anteeksi nyt vain mutta jopa fysiikka on mulle helpompi nakki.

Jos joku ihana ymmärsi tehtävän annon, kertokaa minullekkin ^^

Mun aivot jäätyivät.. Mitäköhän siihen kokeeseen tulee.. Jestas, pakko läpäistä kuitenkin :D

Ekaksi pitäisi varmaan oppia itse pukeutumaan :::D

Wish me luck !!

Ai niin nappasin kuvia hieman kämpästäni, ne jotka ei tiiä

asun Malminkartanossa poikaystäväni kanssa.

Sanotaan näin tykkäsin asua enemmän Espoon Tapiolassa, mutta

tykkään enemmän tästä kämpästä.

Edellinen asunto oli joku 20m2 yksiö, vuokra jokusen 600e.

Meinasin kuolla sinne!

Nyt taas jopa 63m2 kaksio ja vuokra vain pari sataa korkempi :)

Ja ne jotka uskoo vieläkin siihen, että kun muuttaa kumppain kanssa

yhteen ja pois vanhemmilta, saa enemmän elää "rauhassa" ja on paljon vapaata aikaa.

Sori mutta olette väärässä.

Sua ei enään odota ruoka pöydässä vaan sulta odotetaan ruokaa.

Siivous on joka päivän rutiini (jos pitää siististä kodista).

Imurista tulee hyvä ystävä, puhumattakaan keittiöstä.

Muistatko sen täynnä olevan jääkaapin? Unohda se, sellainen näky on vain palkkapäivänä.

Onhan tässä myös hyviä puolia.. ei nyt vaa tuu mieleen ^^^

Eli nauttikaa täysillä siitä ajasta jolloin asutte vanhemmilla.

Ei mulla muuta.

p.s en ole mikään sisustaja, mutta ainahan sää yrittää :)

(homma on kuitenkin hieman kesken)

Tälläisessä meitsi asuu nykyään :D

 Täs viel mun mini vaatekomero

Arvatkaa miten ihanaa mulla on 2 päivää vapaata alkaen huomisesta!

Aikomukseni on tehdä jotain urheiluun liittyvää ja illalla ajattelin

(jos poikaystävä suostuu) pelaa vähän Black Opsii ::D

Tai kattoo jotain kauhuleffaa niin että pissa tulee housuun,

eli jos joku ystävistäni haluaa liittyä seuraan leffa/pleikkari iltaan,

soittakaa mulle ja tervetuloa ! :D

Mut joo kotitehtävät kutsuvat ja sit juoksu junaaan..

Kaunista päivää teille kaikille !

<3:llä Vera

Ilon aiheita.

Moikka!

No nyt pidin parin päivän tauon tästä johtuen siitä,

että viikonloppu oli kiireinen (töitä) ja eilen oli odottettu vapaapäivä,

jolloin olin ihan väsy ja ei oikein huvittanut tehdä mittään.

Käytiin vaa kaupas ja ruokkimas sorisia ^^

Malminkartanon ja Kannelmäen välissä on puro 

jossa noi sorsat uiskentelee aina.

Viikonlopusta sen verran, näin kaverin jota en ole nähny jo

kuukausiin ja päätettiin mennä parille sivistyneesti.

Ainahan saa yrittää ^^

Lähdettiin perinteisestä kallio/hakaniemeen.

Vaikka oltiin liikeellä jo 9 aikaan kaikki paikat tuntuvat olevan täynnä,

jotenka ekan tunnin ajan kuljettiin etsien sitä paikkaa :D

Lopulta kuitenkin löydettiin paikka jossa ollaan käyty ennenkin,

oli mukavaa porukkaa ja mukavaa seuraa.

Ei ollut mikään klubi eikä onneksi mikään karaoke-baari :D

(ei meinaa etten tykkäisi klubeista, tykkäänhän minä niistä, mutta pulittaa

joku 100e yöltä vain siihen että pääsee ottaa muutaman ja tanssii muutaman kerran,

on mun mielestä hieman kohtuutona touhua, voihan sitä tehdä joskus mutta ei nyt 

joka viikko. Paitsi jos rahalla ei väliä ja jos sitä pursuu jo yli, niin sithän siinä ei mitään ongelmaa)

Ai niin!

Otin vähän kuvia meidän illan tunnelmasta :DD

JOo kyllä minähän olen erittäin fotogygieeninen (miten se nyt kirjoitetaankaan)

näin duuni päivän jälkee, but i dont care.

Pääsin kuitenkin turvallisesti kotiin asti jossa odotti poikaystäni ja Lex.

söpöt <3

Vaikka kello näytti jo silloin 3am, ei tuntunut melkeen missään seuraavana päivänä töissä :D

Ainoa joka pisti päähän oli sää. Aamulla kun heräsin en voinu uskoa.

Siinä se lumi taas on.

(sulaaaa jo pooois!!!)

Ja loppua ei näy.

Katoin muuten ihan läpällä muiden kaupunkien sää ennusteita,

Moskovassa tällä hetkellä samaa hommaa ku täällä (-2 ja paskaa sataa), 

mutta sunnuntaiksi sinne luvattiin sellaset +12 lämmöt.

Jos sää rupee vaihtuu yhtä tiheen tahtiin kun mun mielialat, ei tuu kesää.

Huomenna ajattelin vähän esitellä luolaani missä asun ja miten vietän aamuni ;)

Joopajoo, nyt aika näyttää siltä että mun olisi parasta jo laittaa talvi kamat päälle ja juosta junaan.

Ne jotka viettävät tän päivän töissä, pitäkää hauskaa ja otan osaa.

Ne jotka viettävät vapaatapäivää töistä, nauttikaa, ilo on lyhyt.

Ja tietenkin ne jotka eivät oikein tee mittään, öö noh nauttikaa tekin siitä kai :D

<3:llä Vera

Minun intohimoni.

Hellouu!

Nonni tänään olisi perjantai, joillekkin se meinaa viikonlopun alkua,

mulle se meinaa oikeastaan mittään, kun olen koko viikonlopun töissä :)

Tänään ajattelin "esitellä" mun kaksi lemppari takkia.

Koska täällä suomessa joutuu käyttämään takkeja 10kk vuodessa,

mielestäni on hyvä myös panostaa niihin.

Ennen ostin takkeja "kuhan on edullinen ja ihan nätti",

nyt ymmärsin että takkeihin voi panostaa hieman, jolloin myös

takki kestää huomattavasti paremmin ja näyttää kivemmalta.

Kaikilla on tietenkin eri maku takkien suhteen, jotenka

monie mielestä mun lemppari takit eivät näytä miltään.

(Eipä voi mittään)

Viimeisin ostoni oli Monclerin Barbel kevytuntuvatakki.

I just LOVE it!!

                   

Siinä on kaikki mitä tarvitsen, se on kevyt, lämmin ja mahtuu mukaan pikku pussukkaan :))

Ja koska tykkään vähän pidemmistä takeista se on täydellinen minulle.

Vaikka se on pitkä takki se mahtuu yhtä pieneen pussiin ku moni muu pikkujakkutakki :)

Toinen ihanuus on Tara Jarmonin villakangastakki.

Minun pikkumyy takki :D

Se on levenevän mallinen takki eli A-linjanen, ei niin korosta mun masua ^^

en ole raskaana vaan olen viime aikoina tykästynyt sipseihin... kyllä.

Mutta joo työt kutsuvat, ihanaa viikonloppua kaikille jotka voivat viettää sitä!!

Ne jotka homehtuvat töissä, kyllä se siitä :D

Kirjoitan nyt vähän koska on kiire, sori.

<3:llä Vera

Huomenta Päivää !

Hejssan!

Eilinen päivä oli jotain kidutusta..

Kävin siis hammaslääkärissä tuolla Tilkassa eli kaupungin ostopalvelussa,

periaatteessa yksityinen mutta kaupungin hinnoilla.

Sanotaan näin, että en pidä siitä ku mua pistetään millään ikeneen.

Onneksi kuitenkin puudutus oli voimakasta ja ei loppujen lopuksi sattunut niin paljoo.

Mulle alettiin tehdä siis tätä juurenhoitoa joka on se parisen kertaa.

Luulin ettei tarvitse enään ikinä kärsiä siitä, noh tälleen nyt kuitenkin täs kävi.

Kun oli kärsinyt hammaslääkärin lähdin töihin missä tän loppuviikon

pidetään Hintasirkuspäiviä, eli paljon ihmisiä liikkeellä.

Vasen puoli kasvoistani olivat tunnottomat jotenka jos hymyilin tai puhuin

niin näytti siltä että olen jonkun näköinen kehitysvammainen.

Rakas äitini ainakin sai hyvät naurut :D

Mutta se siitä, tänään uusi päivä ja työt alkavat kohta, yritän

tänään olla sellainen aktiivinen myyjä, eli myydä kaupan tyhjäksi 

(aina saa yrittää :D).

Eli jos olet ystäväni ja pidät turkkikseja normaalina asiana,

tervetuloa tänne! 

Jos kuitenkin olet turkkiksia vastaan se ei haittaa, 

löydän sulle jotain muuta ;D.

Sää näyttää tänään vielä hyvältä, vaikka en voi uskoa

että tämä loppuu kohta. Pakko katsoa totuutta silmiin, riisua tennarit

ja laittaa saappaat takaisin jalkaan.

Eli ollaan menossa taas nollan alapuolelle :((

Ainakin tämän mukaan..

Tattaraaa... tää oli nyt tässä.

Huomenna laitan vähän omia kuvia, eli heti kun saan 

rakkaan kameran toimimaan, koska iphonen kuvalaatu käy mun hermoille..

<3:llä Vera